Tällasta tänään

Äiti
-Tänään ei rakennusmiehet herättänyt.

Tytär
- No ei, mutta äiti kylläkin :D

Äiti
- Joo ja neiti piti silti kantaa aamupalalle;D

Tytär
- Höh. Olisin mä voinu nukkumaanki jäädä :D mut sit tuli joku iso mies ja vei mut ruokapöytään ;) No ihan hyvä juttu että herättiin vähän aikasemmin taas (huom! klo 11 :D ), käytiin ajoissa ennen sadetta kaupassa, ja jo yheltä oltiin putsattu toinen satsi mansikoita.

Äiti
-  Joo, ja hyvä etten pudottanu mansikkalaatikkoa, kun oli ne melonitkin siinä ;D Ja sä nauratit mua niin kauheesti ;D

Tytär
- Heh heh ;) No mutta asiaan, mansikkashow vol 2:en jälkeen alettiin pikkuhiljaa laittaa ruokaa. Tuli muuten hyvää! Kanapihviä ja itsetehtyä cesar-salaattia, nam.

Äiti
- Ja muuten olikin tosi hyvää!

Tytär
- Kiitos, mähän sen tein ;)

Äiti
- Jep jep! Ja nyt odotellaan iltaa, että päästään tangoilemaan ja nauttimaan illasta.


http://www.youtube.com/watch?v=ajHLQnwUGt0 ( <-- ja äiti meni sekasin tän biisin kohalla)

(Äiti
- No perskules, kun on niin hyvä tango ♥)

Tytär
- Juuh, tangoilemaan herkkujen kanssa :D Sehän on vähän niinku tanssimaan tähtien kanssa ;) Ai että äiti, eikö otettais vielä palat mansikkakakkua?

Äiti
- No johan toki. Siis kaakulle!

Mansikkakakkua ja Pizzaa

Tytär
- Aamu oli normaali... Siihen asti, kun remonttimiehet herätti porakoneilla.

Äiti
- No herätti todella. Tossa heti meidän makuuhuoneessa..... eiku siis makuuhuoneen seinän takana.
Tekevät jotain seinämaalauksia, Kai.

Tytär
- No, ei siinä mitään. Herättiinhän me - vaikka mut piti kyllä kantaa aamupalapöytään, koska vedin peiton korville vaan :D Ei siinä mitään, oltiin äidin kanssa ahkeria!

Äiti
- No oltiin joo. Heti aamupalan jälkeen kauppaan hakemaan mansikoita ja sokeria.
Ostettiinkos me jotain muutakin?

Tytär
- Kyllähän sieltä päivän ruokakassit mukaan lähti, ja kun kotiin päästiin, alkoi mansikkashow :D Siis putsattiin mansikoista kannat pois, ja leikeltiin puoliksi rasioihin, ja kaadettiin sokeria päälle. Kyllähän niitä mansikoita sitten yhden kolmikerroksisen kakun verran jäi :D

Äiti.
- Mmmmm......, tää mansikka huutaa mun nimeä!!!

Tytär
- Juu tuo lause muistetaan ikuisesti, kyllä se niin intohimoisesti äitin suusta pääs :D Kyllähän siitä muutamia mansikoita suuhunki joutui. Kyllä muuten oli isoja ja makeita!

Äiti
- Niin ne mansikat ;D

Tytär
- Joskus ei sitte oo yhtään varmaa, että kumpi meistä on se vanhempi osapuoli :D Äiti osaa heittäytyä hieman kaksimieliseks aina välillä ;) ... No, kyllä se multaki onnistuu, mistä lie oppinu :D
Siis takasin asiaan. Tollasen mansikkakakun tosiaan tossa väsäsin, eikös ookin kaunis? ;)

Äiti
- Nam nam. Joko syödään????

Tytär
- Joo, mutta jos nyt ensin tehdään iltapalaks pellillinen pizzaa? Mikä voiskaan olla parempaa ku kinkku-ananas-aurajuustopizza, jonka jälkeen jälkkäriks mansikkakakkua?

Äiti
-Meinaatko saada mahtumaan vielä pizzan jälkeen kakkua?

Tytär
- Voi kuule, kun se jälkiruoka menee aina eri mahaan ;)

Äiti
- No sitte. Onhan se tietysti kiva että on kaks mahaa ;D

Tytär
- Jep jep :D mutta nyt alkaa kyllä vatsassa kurnia pikkuhiljaa, eikös me äiti lähettäis valmistelemaan jo sitä pizzaa?

Äiti
- Onhan se tietty noinkin. Siis pizzalle!

Äiti ja tytär

Näin he kertovat toisistaan

Äiti

-Tytär, joka syntyi 18.11.1994. Synnytys oli päätetty käynnistää ja kun pääsin saliin, niin ensimmäisenä tuli mieleen, että onkohan tulossa tyttö, kun kaikki oli valmiina ja vaaleanpunaista. Mielessäni ajattelin, että oi miten olisi ihanaa, jos vihdoin saisin tytön kolmen pojan jälkeen. Ja jeee........ Tyttö tuli.

Tytär

- Mitäkö minä muistan äidistäni siltä ajoilta kun olin pieni? Ensimmäinen muistoni taitaa olla se, kun käveltiin käsikkäin postilaatikolta kotiimme Turun saaristossa (vuosi taisi olla... ehkä jotain -97?). Olin itse tuolloin kolmisen vuotias. Minä yritin opetella aakkosia, ja niinhän siinä sitten kävi, että äitini ne joutui puolestani luettelemaan.

Äiti

- Tuosta vuodesta -94 alkoi erittäin syvä ja kaunis äidin ja tyttären välinen suhde.

Tässä blogissa kerromme tyttären kanssa kahdestaan, vuoropuheluna mielipiteitä

eri asioista ja kuinka maailmannäkemyksemme kohtaavat.

Tytär

- Hmm, onhan niitä huonojakin hetkiä ollut, äitni aina vitsaileekin, kuinka minun murrosikäni oli kolmen pojan jälkeen hankalin. Mistäköhän tuokin johtuu? ;) Iskä tapaa aina sanoa, että murrosikä on silloin, kun vanhemmat alkavat vaikeiksi. Täytyy myöntää näin jälkeenpäin, että niinhän se taisi olla :D Mutta huolimatta niistä huonoista hetkistä, me äidin kanssa ollaan pelleilty yhdessä ainakin siitä vuodesta -94 aivan päivittäin :D Jos katsoo nykyajan nuoria tyttöjä - mitä he tekevät? Ajelevat mopoautoilla ja skoottereilla, viettävät aikaa ystävien kanssa kaupungilla, ja ei olisi toivoakaan siitä että heitä näkisi kotona päivisin. Minulla on eri asia - vietän mielelläni aikaa kotona, kun kerran on niin hyvää seuraakin!

Äiti

- Hyvää seuraa? Todellakin!! Tätäkin kirjoittaessa vitsit lentelee sinnetänne ;D

Tytär

- Puhumattakaan nauramisesta - pikkuvelikin katsoo meitä välillä ihmeissään.

Äiti

- Tässä alku uudenlaiselle blogille, jossa äiti ja tytär keskustelevat. 

Molemmat kirjoittavat omat kommenttinsa asioihin, josta me tulemme kirjoittamaan.

Asiat ovat ihan arkipäivän juttuja ja sellaista mistä normaalisti juttelemme.

Tytär

- Ja koska me emme ole normaaleja, voitte uskoa että tästä blogista tulee sekä hulvattoman hauska, että mielenkiintoinen! Äiti jo naureskelee tuossa vieressä sanavalinnoilleni :D

Tästä on hyvä jatkaa ;)